Tarvitsemme turvallisuuden tunnetta voidaksemme hyvin  ja ajatellaksemme  kirkkaammin. Tällöin meidän on helpompaa ohjata itseämme ja tehdä tietoisia päätöksiä seuraavista askelistamme: Mihin suuntaan, miksi ja miten haluamme kulkea?   

Suurien haasteiden äärellä, kuten stressitilanteessa, reagoimme erityisen herkästi ympäristön ärsykkeisiin. Toimimme eri tavoin eri tilanteissa. Joskus kiihdytämme tahtia, joskus vetäydymme. Äärimmäinen reaktio on jähmettyä paikoilleen, aivan kuten eläinmaailmassa: teeskennellä kuollutta. Nämä vaistomaiset toiminnot ovat tärkeitä selviytymismekanismeja, mutta tilanteen pitkittyessä arjen mielekkyys voi kadota. On arvokasta pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, jotka tuntuvat meistä tärkeiltä. Joskus myös vastaus kysymykseen, mikä oikeastaan on meille merkityksellistä, on hautautunut huolen ja kiireen alle.

Koemme erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa helposti uhkaa, ja alamme varmistella sosiaalista asemaamme eri tavoin. Käytöksellämme pyrimme saamaan arvostusta ja vaikutusvaltaa, mutta todellisuudessa saatamme päätyä juuri päinvastaiseen. Menetämme toisten luottamuksen ja luomme arvaamatonta, turvatonta ilmapiiriä. Tämä puolestaan saattaa saada aikaan toisissa vastaavan uhkareaktion, mikä ei pura jännitteitä, vaan lisää niitä. Turvallisuuden kokemuksen avulla aivojemme mahdollisesti tuottama vaaran tunne hälvenee (linkki avautuu Yle Areenaan).

 

Puunkarahka lepää marjamättäällä syksyisessä metsässä, valokuva.
Metsässä liikkuessa voi pysähtyä aistimaan: mitä kuulet, mitä näet, mitä tunnet? Lintharju, Suonenjoki (Kuva: © Erja Anttonen)

Turvaa tietoisuustaidoista

Tutkijat määrittelevät tietoisuustaidot psykologiseksi prosessiksi, jossa taidot kehittyvät harjoittelemalla ja jossa ihminen valikoi aisti-informaatiotaan ja säätelee siten tarkkaavaisuuttaan. Tässä tietoisuuden tilassa (mode of awareness) yksilö kiinnittää huomionsa nykyhetkessä ilmeneviin kokemuksiin. (Juvakka 2011.) Tietoisuustaidot johdattavat ihmisen kehollisten kokemuksiensa äärelle. Taitoja harjoitettaessa kehotietoisuus syventyy. (Väänänen, Saari & Kortelainen 2014.)

Tietoisuuden harjoittaminen tukee mahdollisuuttamme tunnistaa tilanteita paremmin ja kulkea juuri siihen suuntaan mihin tahdomme. Ilman tietoisuuden harjoittamista mielemme uhkajärjestelmä aktivoituu niissäkin hetkissä, joissa se tilanteeseen nähden on aivan liiallista. Olennaista on pysähtyä kysymään itseltään: Mihin suuntaan huomioni?  Mitä teen seuraavaksi? Miten sen teen? Tärkeää on huokaista, aistia olevansa läsnä tilanteessa, kuunnella muita ja toimia tietoisesti tilanteen keskellä. Miltä tilanne silloin tuntuu? Poistuuko uhka?

Tietoisuustaitoja voimme vahvistaa myös esimerkiksi esittämällä itsellemme kysymyksen: Mistä tiedän, että olen tässä? Tietoisuutemme vahvistuu, kun keskitymme kehon, liikkeen tai tilan tuntemuksien kautta läsnäoloon juuri tässä hetkessä. Tietoisuustaitoja voimme harjoitella myös luonnossa, esimerkiksi yksinkertaisesti sulkemalla silmät ja kuuntelemalla ääniä lähellä ja kaukaa (linkki avautuu Sydänliiton verkkosivulla olevaan artikkeliin).

Syksyinen metsä heijastuu peilityyneen veteen, valokuva.
Luonto eri vuodenaikoineen tarjoaa hyvän mielen ja virkistäytymisen lähteitä. Ylä-Keyritty, Rautavaara (Kuva: © Erja Anttonen)

Tukea tietoisista valinnoista

Läsnäolon vahvistuminen tukee meitä tekemään itsellemme suotuisia valintoja myös stressaavissa olosuhteissa sekä estää meitä muodostamasta tapoja, joista pidempään jatkuvina tulisi meille vahinkoa. Valintoja ja niitä seuraavia tekoja voimme selkeyttää esimerkiksi miettimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mistä olen nauttinut ennen tätä haastavaa hetkeä? Miten voisin antaa näille asioille tilaa tässäkin hetkessä, jossakin muodossa? Kyse ei ole vaatimuksista itseä kohtaan, vaan hienovaraisesta kutsusta kohti mielekkäitä ja elvyttäviä hetkiä.

Omien arvojen kirkastamiseen voi auttaa myös se, että ottaa tähän hetkeen etäämmältä katsomisen näkökulman. Tämän voi tehdä esimerkiksi tarkastelemalla nykytilannetta tulevaisuudesta käsin. Kuvittele, että tästä päivästä on kulunut vuosi tai useampi. Ajattele olevasi varsin tyytyväinen siihen, miten olet elänyt ja mihin aikasi käyttänyt. Millaisia ajatuksia ja tekoja elämäni on sisältänyt? Miten suhtauduin itseeni ja muihin? Mikä on tuonut erityisesti mielihyvää?

Läsnäolon harjoittaminen sekä esimerkiksi resilienssin käsitteeseen perehtyminen antavat mahdollisuuden tutustua itseen ja myös muihin entistä syvemmin. On kuitenkin hyvä varoa, ettemme ala etsiä uusia suoritteita, joita elämässä pitäisi tehdä. Maltammeko pitäytyä tarkastelemaan pienimpiä mahdollisia askeleita kohti mielekkyyttä?

 

Lähteet

Hyvää mieltä luonnosta 2018. Sydänliiton verkkosivut. Luettu 3.9.2020.

Juvakka, Taru 2011. Tietoisuustaitojen oppiminen työhyvinvoinnin tueksi. Kognitiivinen psykoterapia 8 (1). Viitattu 22.9.2020. 

Resilienssi ja sopeutuminen muutoksiin 2020. Psykologi Nina Lyytisen Koronan Psykopodiaa –podcast-sarja. Kuunneltu 11.9.2020.   

Tiedeykkönen 28.8.2020. Onko sinulla hyvä olla? Koetko olevasi turvassa? Vagushermolla on sormensa pelissä. Yle Radio 1. Kuunneltu 2.9.2020.  

Väänänen, Mikko, Saari, Antti & Kortelainen, Ilmari 2014. Johdanto. Teoksessa Väänänen, Saari & Kortelainen (toim.) Mindfulness ja tieteet: Tietoisuustaidot ja kehotietoisuus monitieteisen tutkimuksen kohteena. Tampere: Tampere University Press. 921. Luettu 21.9.2020. 

Lisävinkit, esimerkiksi:  

Mielenterveystalon TYYNI – hyväksyvä tietoinen läsnäolo  -aineistot

Sydänliiton Mindfulness-harjoitukset (soittolistalla useampi video) 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *