Myötätunnolla on pehmeä maine. Sitä pidetään perhepiiriin tai ehkä korkeintaan hoiva-alan yhteisöihin sopivana ilmiönä. Naisethan ovat siinä sitä paitsi parempia kuin miehet! Myötätuntoisessa (työ)yhteisössä vellotaan tunteissa ja viljellään pakkopositiivisuutta. Hommathan siinä jäävät hoitamattaKeskitytään myötätuntoon sitten kun asialliset asiat on hoidettu. 

Mikään edellä mainittu ei pidä paikkaansa, vaan perustuu ohuelle käsitykselle ensinnäkin siitä, mitä myötätunto on, ja toiseksi siitä, millä tavalla ihmisten yhteistyö parhaiten toteutuu. 

Korona-aika haastaa myötätunnon 

Myötätuntoa organisaatioissa on tutkittu jo liki kolmekymmentä vuotta. Yksi käytetty myötätunnon määritelmä on kolmivaiheinen: tieto, tunne, toiminta. Myötätunto edellyttää sitä, että huomaa lähellä olevan kärsimyksen (tieto) ja tämä havainto herättää empatian ja halun auttaa (tunne). Myötätunto on kuitenkin paljon enemmän kuin tunneMyötätuntoon kuuluvat teot, joilla toisen kärsimystä pyritään lievittämäänMyötätunto on toimintaa. 

Millaisia myötätunnon tekoja voisimme tehdä työyhteisöissämme? Kuva:© Erja Anttonen

Korona on mullistanut paljon, myös järjestöjen toimintaympäristön. Tämä näkyi CoHumansin ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan keväällä 2020 keräämässä aineistossa. Aineistoin avulla kartoitettiin kokemuksia työyhteisöjen myötätunnosta korona-aikana. Vastaajissa oli mukana myös kolmannella sektorilla työskenteleviä. Heille digiloikka näyttää olleen vielä suurempi harppaus kuin yrityksille. Niissä työn digitalisaatiossa oltiin jo luultavasti pidemmällä ennen koronaa.  

Järjestöjen työntekijöiden vastauksissa nousi esille myös erityisiä huolia. Kun vapaaehtoistoiminta on tauolla, miten käy niiden vaikeassa asevassa olevien ryhmien, joita vapaaehtoiset ovat aiemmin tavanneet ja tukeneet? Miten turvataan niiden hyvinvointi, jotka eivät hallitse digitaalisia välineitä? Korona-ajan huolenaiheita käytiin läpi myös JärKeä-hankkeen työpajassa 27.10.2020. Iso työtaakka, huoli resursseista ja uuden tilanteen kuormittavuus vapaaehtoisille ovat järjestöjen korona-ajan haasteita.  

Myötätunto lisääntyy tekemällä, ei toiveajattelulla 

Vastoin yleistä harhaluuloa, myötätunto ei ole yhteisöjen toiminnalle kiva lisä. Se on inhimillisen, toimivan ja kestävän yhteistyön perusfundamenttiMyötätuntoinen yhteys suojaa tutkitusti kuormituksen aiheuttamalta stressiltä, luo sitoutuneisuutta ja luottamusta yhteisöön ja auttaa sopeutumaan nopeaan muutokseen. Juuri nyt myötätuntoa tarvitaan erityisesti: myötätuntoisten kohtaamiset yhteisön kesken ovat välttämättömiä epävarman, kuormittavan tilanteen jäsentämiseksi.  

Mistä siis lisää myötätuntoa? Tällä hetkellä olosuhteet ajavat meitä lähes huomaamatta kauemmaksi myötätunnosta. Korona-aika vie niin paljon vuorovaikutuksestamme pois. Etänä eivät hienovaraiset kasvojen ilmeet tai eleet näy, mutta eipä kohtaamiset turvavälin päästä maski kasvoillakaan kovin nyansoituja ole. Selviytymismoodissa avun antaminen ja vastaanottaminen on tutkitusti vaikeaa. Myötätunnolle onkin nyt tehtävä tietoisesti tilaa, se on otettava agendalle. 

Kehitimme JärKeä-hankkeen työpajassa yhdessä järjestötoimijoiden kanssa ideoita siitä, miten järjestöissä voitaisiin nyt korona-aikana vahvistaa myötätuntoa. Yksi konkreettinen idea oli onnistumisten jakaminen yhteistyöetäkokouksissa kuukausittain. Yhdessä iloitseminen ja juhlistaminen on nyt erityisen tärkeää. Säännöllisyys ja yhteinen sopiminen onnistumisen läpikäymisen tavasta – pareittain? kierroksena? – varmistaa, että ilo ei hautaudu koronahässäkän alle.  

Mutta hetkinen, onko onnistumisen jakamisessa kyse myötätunnosta? Tarkalleen ottaen ei ole. Kyse on myötätunnon lähi-ilmiöstä, myötäinnosta eli ilon ja innostuksen jakamisesta ja levittämisestä. Käytännössä nämä kaksi kulkevat yhteisöissä käsi kädessä: jos muut eivät iloitse minun kanssani, uskallanko luottaa siihen, että he ovat hädän hetkellä tukenani?  

Moni luulee, että myötätuntoisuus on staattinen luonteenpiirre, joka joillain on ja joillain ei ole. Tämä ei ole totta, onneksi. Perustavia luonteenpiirteitä on nimittäin vaikea muuttaa. Myötätuntoa voi lisätä, koska se on vuorovaikutuksessa ja yhteisöissä tapahtuvaa toimintaa. Täytyy vain raivata tilaa myötätunnon teoille.   

Anna Seppänen  

Kirjoittaja on eetikko ja toimitusjohtaja CoHumans-yrityksessä ja viimeistelee sosiaalietiikan väitöskirjaa Helsingin yliopistoon. CoHumans edistää tutkimusperustaisesti työelämän inhimillistä kestävyyttä. 

Raportti ja keskustelunavaus korona-ajan työyhteisöjen myötätuntoa kuvaavasta aineistosta on luettavissa täältä: https://cohumans.net/2020/11/16/inhimillisesti-kestava-etatyoelama-raportti-ja-keskustelunavaus-kyselyaineistosta-julkaistu/ 

Lisätietoa: CoHumans

Vastaa