Millaiset asiat tuottavat pätkätyötä järjestöissä? Mitä työnantajan, työyhteisön ja työntekijän on siitä hyvä ymmärtää? Millaisia myönteisiä ja kielteisiä tekijöitä pätkätöihin järjestöissä voi liittyä?
VTT, lehtori Sikke Leinikin mukaan pätkätyöläisyys on yhteisöllinen ilmiö, jota tuottavat rakenteelliset ratkaisut, kuten esimerkiksi määräajoin varmistuva rahoitusmalli. Tällöin pätkätyöläisyyden syynä ei ole yksilö tai hänen ominaisuutensa vaan työelämän muutokset, jotka peilautuvat laajemmin yhteiskunnallisiin ja talouden muutoksiin.
Pätkätyöläisyyttä tarkastellaan usein työllistymisen näkökulmasta. Tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomio pätkätyöläisen jaksamiseen, ammatilliseen identiteettiin, osaamisen kehittämiseen (sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta) sekä tasa-arvoiseen kohteluun muiden työntekijöiden kanssa.
Uusia tuulia ja lähestymistapoja
Lyhyeen työsuhteeseen työllistyvä voi tuoda järjestöön uusia virkeitä tuulahduksia, kehittämisideoita sekä totutuista ja perinteisistä näkökulmista poikkeavia lähestymistapoja eri asioihin. Hän voi kyseenalaistaa aiempia käytäntöjä ja antaa niille uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Riippuu siis paljon myös järjestöstä itsestään, miten se ottaa vastaan siellä töissä vain ”piipahtavan” työntekijän ajatukset ja ideat: vaatiiko työyhteisö häntä pysymään totutuissa käytännöissä vai antaako se mahdollisuuden kehittää järjestön toimintaa?
Järjestöjen pätkätyöläiset myös vaihtavat ketterästi järjestöstä toiseen työn perässä esimerkiksi hanketyöhön tai sijaisiksi. Työntekijälle kertyy eri järjestöistä ja niiden toimintatavoista kokemusta, joita työntekijä voi hyödyntää kulloisessakin työssään. Osaaminen ja tieto tavallaan kiertävät työntekijöiden mukana järjestöjen kesken – toki järjestöjen omat ohjeet ja tavat sekä vaitiolovelvollisuus huomioon ottaen.
Osaamisen todistaminen ja jatkuva kehittäminen
Pätkätyötä tekevän järjestötyöntekijän on todistettava oma osaamisensa aina uudelleen työpaikan vaihtuessa. Lyhyet työpätkät eivät aina edistä itse työn kehittämistä eikä työntekijän kehittymistä. Kehittämistyö vaatii aina pitemmän ajan, ja pätkätyöjakso saattaa jo loppua siinä vaiheessa, kun työntekijä on vasta päässyt perehtymään työhönsä ja varsinainen kehittämistyö on käynnistymässä.
Toisaalta määräaikaisena työskentelevä ei voi rutinoitua liikaa. Oman osaamisen jatkuva kehittäminen ja uusien taitojen opiskelu on myös innostavaa ja motivoivaa. Tähän vaikuttaa pätkätyötä tekevän oma asenne ja luonteenpiirteet. Jotkut kokevat jatkuvan uusien taitojen opiskelun stressaavana, ja joillekin jatkuva oppiminen on elämäntapa.
Epävarmuus työn jatkumisesta ja seuraavan työpaikan löytymisestä huolestuttaa monia määräaikaisessa työsuhteessa olevia. Toisia epävarma elämäntilanne rasittaa enemmän ja toisia vähemmän. Joillekin pätkätyö ja projektityylinen työ saattavat olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi uuden oppimiselle ja kokeilulle sekä itsensä haastamiselle. Joskus työntekijän elämäntilanteeseen voivat sopia parhaiten määräaikaiset työsuhteet. Kaikissa tilanteissa on tärkeää huomioida pätkätyöläisen perehdyttäminen, työhyvinvointi, työnohjaus ja muut jaksamista tukevat seikat.
Hyviä käytäntöjä
Hyvä työhön perehdyttäminen tukee aina uusia työntekijöitä – myös pätkätyössä olevia – pääsemään kiinni työtehtäviin, tekemään työnsä mahdollisimman hyvin ja kiinnittymään yhteisöön. Järjestötyönantajan on hyvä tietoisesti tarjota koulutusmahdollisuuksia myös pätkätyötä tekeville: se puolestaan tukee työntekijän työllistymismahdollisuuksia ja on esimerkki tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta työnantajakäytännöstä (vrt. Leinikki 2021). Laadukas perehdyttäminen ja kouluttautumiseen kannustaminen myös motivoivat työntekijää. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva henkilökunta on kasvanut jo yhteen, ja talossa piipahtavat pätkätyöläiset eivät aina pääse työyhteisöön helposti mukaan, ellei asiaan tietoisesti kiinnitetä huomiota organisaatiossa.
Positiivista pätkätyössä puolestaan on se, että työntekijä oppii monipuolisesti tuntemaan erilaisia järjestöjä ja työyhteisöjä sekä tekemään monenlaisia työtehtäviä. Leipiintymään pätkätyöläinen harvoin ehtii. Pätkätyö kannustaa rakentamaan verkostoja, joita voi myös hyödyntää työtehtävissä ja työnhaussa. Työpaikan vaihtuessa pätkätyöntekijä tuo verkostonsa mukanaan uuteen organisaatioon, ja työntekijän stressinsietokyky, resilienssi ja sosiaaliset taidot karttuvat.
Tavoite tukea ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvointia
Järjestöissä tulee rahoitusrakenteen ja hankepainotteisuuden vuoksi olemaan jatkossakin pätkätyötä ja pätkätyöläisiä. Pätkätyöläisten työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen vaikuttavat sekä työntekijä itse, työnantaja että koko järjestökenttä. Kun kaikki osapuolet ymmärtävät pätkätyöläisyyden haasteet ja mahdollisuudet, silloin pätkätyöläisen on mahdollista kehittyä ja kouluttautua omassa työssään vahvaksi ammattilaiseksi. Järjestöjen on puolestaan mahdollista saada osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa myös lyhyempiin työsuhteisiin.
Järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite, ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointi. Kun järjestöissä työskentelevät pätkätyöläiset voivat hyvin, he jaksavat tehdä järjestöjen tärkeää työtä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi sekä yhdenvertaisen yhteiskunnan toteutumiseksi.
**
Blogiteksti on saanut innoituksensa VTT, lehtori Sikke Leinikin esityksestä JärKeä-hankkeen TeeHetki-tilaisuudessa 12.3.2021. Esityksen tallenne on tutustuttavissa Humakin YouTube-kanavalla.
Kirjoittajat
Sari Pohjolainen on koulutukseltaan yo-merkonomi, viittomakielen tulkki ja oikeustieteen laitokselta valmistunut hallintotieteiden maisteri. Maisteriopinnoissaan hän suoritti työ- ja organisaatiopsykologian perusopinnot. Hän on suorittanut myös henkilöstö- ja työhyvinvointiasiantuntijan sekä työhyvinvointivalmentajan koulutukset, ja häntä kiinnostavat työhyvinvointi ja työssäjaksaminen. Hän on tehnyt työtä freelancerina ja pätkätyöläisenä, joten pätkätyöläisyys, vaihtuvat työpaikat ja työelämän epävarmuus ovat käytännössä tuttuja. Maisteriksi valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt pääasiassa eri järjestöissä – sekä paikallisyhdistyksissä että valtakunnallisissa liitoissa – ja tällä hetkellä hän työskentelee Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:ssä Itä-Suomen aluekoordinaattorin sijaisena vuoden 2021 loppuun asti.
Erja Anttonen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän työskentelee lehtorina ja JärKeä-hankkeen projektipäällikkönä Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion kampuksella. Hän työskenteli vuosina 1988–2002 kolmessa valtakunnallisessa järjestössä ja yhdessä paikallisessa järjestössä kansainvälisen yhteistyön, kehitysyhteistyön ja kulttuurituottamisen parissa sekä Teatterikorkeakoulussa kansainvälisten asioiden suunnittelijana. Nykyisin hän toimii kolmen järjestön luottamustehtävissä.
