Verkostoyhteistyö on erittäin ajankohtainen teema, sillä lisääntynyt etätyö on osaltaan kasvattanut entisestään verkostojen merkitystä. Anne Tossavainen on toiminut JärKeä-hankkeessa osana kehittämistyön opintojaan. Hän on ollut luomassa kyselyä verkostoitumisesta ja sen vaikutuksista järjestöille. Myös Annen tuleva opinnäytetyö käsittelee samaa aihetta. Anniina Aunola haastatteli Annea verkostoyhteistyöstä. 

 

.
Verkostoyhteistyötä voi verrata monioksaiseen puuhun. Kuva: Erja Anttonen

Opinnäytetyösi aiheena on verkostoyhteistyö työhyvinvointia tuottavana tai mahdollisesti kuormittavana tekijänä. Mitä esioletuksia sinulla lähdemateriaalin perusteella tästä ilmiöstä on? 

Verkostoista puhuttaessa tulee muistaa, että niiden sisällä tapahtuu koko ajan erilaisia arkisia elämän vuorovaikutustilanteitajotka voivat paitsi tuoda tukea, myös kuormittaa.  Tarvitsemme kohtaamisissa verkostotoimijuustaitoja. Kyse ei ole mistään maailmaa mullistavista asioista, vaan oikeastaan aivan arkipäiväisistä hyvistä toimintatavoista, jotka palvelevat myös verkostoissa toimiessa. 

Millaisia verkostotoimijuustaidot ovat ja onko näissä taidoissa jotain erityistä juuri verkostotyön työkulttuurissa? 

Verkostotoimijuustaitojen ydintä kuvataan usein sanalla vuorovaikutus. Ilman vuorovaikutusta verkostotoimijuus katoaa. Vuorovaikutuksen keskeinen merkitys helposti kuitenkin unohtuu verkostotyön kehittämisessä. Unohdus saattaa johtaa nopeastikin erilaisiin haasteisiin ihmisten välisessä työskentelyssä. Esimerkiksi tapaamiset voivat muuttua yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi.  

Verkostoissa tehdään työtä yleensä vapaassa, johtajattomassa ja itseohjautuvassa yhteisössä, joka ei välttämättä kokoonnu fyysisesti kovin usein samaan paikkaan. Tällaisessa työskentelytavassa painottuvat erilaiset taidot kuin hierarkisessa ylhäältä – alas –johtamismallin työskentelyssä. Silloin kuvioon astuvat verkostotoimijuustaidot. Tärkeitä verkostotoimijuustaitoja ovat mm. kiittäminen, kuunteleminenkyky käsitellä konflikteja, luovuus, yhteistyötaidot. Myös se on tärkeää, että osaa luoda tasa-arvoista työskentelykulttuuria ja muistaa omat rajansa.   

Useat näistä kohdista ovat myös kehittämisen paikkoja monissa verkostoissa, yhteisöissä sekä meillä jokaisella henkilökohtaisella tasolla. Etätyöskentely lisää haasteita ja esimerkiksi kuuntelemisen taitoon tulisi kiinnittää huomiota. Emme näe toistemme kehonkieltä ja lue toisia samoin kuin samassa tilassa ollessamme.  

Kuinka mainitsemiesi taitojen kehittymättömyys näkyy työhyvinvoinnissa? 

Jos verkostoja ei ole organisoitu riittävän hyvinvoivat ne osoittautua aika- ja energiasyöpöiksi. Hyvin organisoidut verkostot tuottavat enemmän voimavaroja kuin ottavat niitä. Tehokkaimmat organisaatiot löytyvät sieltä, missä etenkin verkostoyhteistyö on suunniteltu ja järjestelty huolella. Ei ole kuitenkaan yhtä oikeaa tapaa toteuttaa verkostoyhteistyötä. Jokaisen yhteisön on suunniteltava itse oma tapansa toimia tehokkaasti.  

Mitä kertoisit lukijalle, joka pohtii, kuinka voisi lähteä rakentamaan verkostotoimijuustaitojaan? 

Loppujen lopuksi kyse on hyvinkin arkisista ja perustavanlaatuisista taidoista, jotka auttavat meitä tilanteessa kuin tilanteessa, muuallakin kuin verkostotoimijuudessa. Esimerkiksi kolmen koon ohjetta kehu, kiitä ja kannusta on helppo toteuttaa arjen vuorovaikutustilanteissa 

Emme aina tule ajatelleeksi, miten pienetkin yksityiskohdat ovat osa suurempia kokonaisuuksia. Kaikki tekemisemme vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi käytäntö lopettaa etäkokous viisi minuuttia etuajassa, voi tarjota ratkaisevan hengähdyksen seuraavaan verkkotapaamiseen kiiruhtavalle työntekijälle. Kun tarttuu ensin omiin verkostotoimijuustaitoihinsa ja hioo niitä paremmiksi, voi saada aikaan lumipalloefektin. Hyvät tavat ja käytännöt tarttuvat vaivihkaa sekä tuottavat työhyvinvointia niin itselle kuin muille verkoston toimijoille 

Verkostoissa toimiessa olisi hyvä ottaa puheeksi yhteiset verkostotoimijuustavoitteet, joita kohti lähdettäisiin etenemään verkoston sisällä. Tämä lisää pitkällä aikajänteellä varmasti avoimempaa ilmapiiriä, yhteisen päämäärän selkiytymistä sekä antaa jokaiselle myös henkilökohtaisia kehittymisen paikkoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että asioiden kehitys vie oman aikansa, eikä lannistua tulevista vastoinkäymisistäkään, sillä nekin kuuluvat asioiden kehitykseen. Omalla esimerkillä ja innostuksella pääsee jo pitkälle, ja aidolla innostuksella on myös tapana tarttua helposti. 

Anne Tossavainen käyttää opinnäytetyössään lähteinä muun muassa: 

Jarenko, Karoliina & Martela, Frank 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent 

Vanhatalo, Riitta 2014. Vuorovaikutuksen yhteys verkoston rakenteeseen, toimintaan ja toimijoiden kokemuksiin. Tampere: Tampereen yliopisto, väitöskirja. Luettu 28.12.2020. 

Vastaa