Tässä blogissa esittäytyy JärKeä-hankkeen harjoittelija, yhteisöpedagogiopiskelija Jarkko Hakulinen. Jarkon henkilöhistoria kuvaa hyvin tulevalle järjestöosaajalle tyypillistä polkua. Osaamista on kertynyt laaja-alaisesti ja tälle kaikelle osaamiselle on varmasti käyttöä moniosaajia työllistävässä järjestötoiminnassa.
Kuka olet, mistä tulet?
Olen nuorekkaan nelikymppinen yhteisöpedagogiopiskelija Savon sydämestä, Kuopiosta. Itse asiassa synnyin ja kasvoin tässä aivan ”Mualiman navan” lähettyvillä, ja tälläkin hetkellä asun kaupungin keskustassa 10-vuotiaan poikani kanssa. Tieni humanistiselle alalle ja järjestötyön pariin kulki monien sivupolkujen kautta, mutta lopulta se on tuntunut juuri siltä tieltä mille kuulunkin.
Ensimmäisen ammattitutkintoni suoritin 1990-luvun loppupuolella, jolloin valmistuin merkonomiksi. Tavoitteenani oli suuntautua markkinointiin ja mainontaan, joten sitä tukeakseni kurssittauduin vielä lisäopintoina graafisen suunnittelun opintokokonaisuudella silloisessa Pohjois-Savon Ammattikorkeakoulussa. Siitä käynnistyikin urani graafisella alalla ja seuraavien vuosien aikana työskentelin Web Designerina, verkkolehden Web Masterina sekä liikelahjayrityksen kuvankäsittelijänä.
Sittemmin kerrytin hieman yrittäjäkokemusta vähittäiskaupan puolelta, perustettuani elokuviin erikoistuneen kivijalkakaupan Kuopion keskustaan. Valitettavasti juuri samaan aikaan osui verkkokauppojen buumin räjähdys, johon emme ehtineet mukaan. Niinpä liikkeen elinkaari jäi lyhyeksi. Jatkoin kuitenkin elokuvien parissa työskentelyä FilmTownin vuokraamoissa, kunnes isyyslomien aikana syntyi päätös alanvaihdosta.
Ihmiskeskeisyys on aina ollut keskeinen osa ajatus- ja näkemysmaailmaani, ja entisenä nuorisotalojen aktiivinuorena oli helppoa valikoida ensimmäiseksi askeleeksi sitä kautta tavallaan tutussa työympäristössä kouluttautuminen. Menetelmänä oli siis oppisopimuskoulutus, jonka myötä valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi työskennellessäni Petosen kaupunginosan nuorisotalo Pinarilla. Sain koulutuksen aikana paitsi kolme vuotta arvokasta työkokemusta, myös vahvistuksen sille, että oma alani oli löytynyt.
Nuorisotyön lisäksi halusin tutustua myös muihin alan työympäristöihin. Melko pian tutkinnon suoritettuani hyppäsin Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen Miten selvitä seuraavaan päivään -hankkeeseen. Kahden vuoden aikana pääsin myös suunnittelemaan uutta hanketta sekä laatimaan rahoitushakemuksia, ja toimiminen järjestökentällä tuli varsin tutuksi.
Hankkeen päätyttyä otin jälleen uuden askeleen eteenpäin hakeutuessani opiskelijaksi Humakiin.
Miksi halusit harjoittelijaksi JärKeä-hankkeeseen?
Tahtotilani on aina ollut vahvasti uuden oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen suuntautuva, joten olen ollut opinnoista hyvin innoissani. Erityisen iloinen olen siitä, että opintoihin sisältyen avautui mahdollisuus saada ammatillisen harjoittelun myötä myös kokemusta ja näkemyksiä sellaisesta hyvinvointia tukevasta toiminnasta, jota JärKeä-hankkeessa toteutetaan.
Ensikosketukseni työhyvinvoinnin ammatilliseen tukemiseen sain seuratessani aikoinaan hyvin läheltä isäni työskentelyä erilaisissa ammattiliiton tehtävissä. Siitä lähtien olen kokenut kyseisen aihealueen läheiseksi itselleni, oman lähestymiskulmani siihen ollessa etenkin nykyisin käytännönläheisempi ja ohjauksellisempi. Järjestötyöstä omaamani kokemuksen myötä puolestaan tunnen kolmannella sektorilla työskentelemisen haasteet ja rasitteet, ja koen niiden parissa jaksamisen tukemisen äärimmäisen tärkeäksi.
Miten yhteisöpedagogiopiskelija tukee omaa hyvinvointiaan?
Hyvinvointiani tukee eniten se, että rajaan työn tai opiskelun ja yksityiselämän erikseen varsin selkeästi. Työhön tai opintoihin varatun ajan päättyessä pyrin siirtämään ajatukseni ja energiani mahdollisimman nopeasti vapaa-ajan viettämiseen. Tämä on muodostunut tavaksi oikeastaan vanhemmuuden myötä, jolloin yhteisen ja oman ajan merkitys on entisestään korostunut.
Vapaa-ajan mielekkäimpiin asioihin kuuluvat yhteiset harrastukset poikani kanssa – pelailemme erilaisia konsoli-, lauta- ja korttipelejä, ulkoilemme, rakentelemme Legoista moninaisia luomuksia ja katselemme elokuvia. Leffat ovat itselleni myös laajemminkin rakas harrastus, johon liittyen olen joskus kirjoittanut arvostelujakin eri verkkolehtiin. Pidän erityisen paljon hyvästä ruoasta, ja kumppanini kanssa kokkaillen kokeilemme mielellämme uusia reseptejä. Taiteellisella puolella harrastan piirtämistä – nykyisin digitaalisesti – ja liikunnallisella puolella harrasteenani on painonnosto. Takana on toki myös reilun 15 vuoden kokemus kamppailulajeista.
Terveiset hankkeen osallistujille?
Toivon kaikille mahdollisimman epidemiavapaata ja aurinkoista kesää! Tiedän, että järjestökentällä resurssit toiminnan pyörittämiseksi tällaisina haasteellisina aikoina eivät välttämättä ole kovinkaan mittavat, ja sitkeyttä sekä innovatiivisuutta tarvitaan runsaasti. Järjestöjen toiminta on kuitenkin hyvin tärkeää ja arvokasta, ja kiitänkin teitä sen toteuttamisesta.
