JärKeä-hankkeen webinaaria käsittelevässä blogisarjan ensimmäisen osan aiheina olivat arvotyöskentely sekä perehtymis- ja tiimiytymisprosessit. Tässä blogisarjan toisessa osassa pohditaan järjestöjen verkostoitumista, taidelähtöisyyttä, psykologista turvallisuutta ja yhteisöohjautuvuutta.
Yhteisön on hyvä hengittää myös ulospäin
Webinaarissa nousi keskusteluun, miten tiiviin työyhteisön on hyvä hengittää myös ulospäin. Avoimuuden nähtiin toteutuvan esimerkiksi hanke- ja verkostoyhteistyön kautta. Niin Kehitysvammaisten tukiliitto ry:n Sari Pohjolaisen kuin osallistujien taholta verkostoyhteistyö koettiin hyväksi silloin, kun siinä toteutuu vastavuoroisuus. Olennaisena nähtiin myös se, että yhdessä uskalletaan miettiä, mihin suuntaan toimintaa halutaan päivittää ja mitä toimintatapoja on tarpeen muuttaa. Todettiin myös, että joskus on hyvä antaa itselle myös lupa irrottautua verkostosta.
Humakin lehtori Kristiina Vesama kehotti tarkastelemaan motiivejaan jo verkostoon liittymisvaiheessa: “On hyvä kysyä itseltään, menenkö hakemaan tietoa, vertaistukea vai aivan vapaata keskustelua, jonka kautta voi joskus myöhemmin syntyä jotain yhteistyötä? Mihin kannattaa ja mihin ylipäätään voin käyttää työaikaa?” Tärkeäksi nousi tarpeiden ja antamisen sekä osaamisen sanoittamisen merkitys. Mitä oma yhteisö tarvitsee verkostoista? Mitä oma yhteisö voi antaa verkostoille? Mitä itse tarvitsen verkostoista? Mitä itse voin antaa verkostoissa toimiessani?
Turvallisesti yhdessä ohjautuen
Päivän esityksissä korostettiin psykologisen turvallisuuden merkitystä yhteisön hyvinvoinnille. Psykologisen turvallisuuden koettiin mahdollistavan niin syvällistä arvokeskustelua kuin muita esillä olleita prosesseja. Psykologisen turvallisuuden nähtiin myös rakentuvan edelleen yhteisön sitoutuessa yhteiseen prosessiin ja sille asetettuihin tavoitteisiin työhyvinvointinsa lisäämiseksi.
Aivan kuten arvot, niin psykologinen turvallisuuskin joutuu koetukselle ja vahvistuu vasta, kun asioista voidaan olla myös rakentavasti eri mieltä. Psykologisen turvallisuuden myötä toteutuu rohkeus ottaa riskejä, jopa mokata. “Mokat ovat myös yksi tapa oppia asioita ja kehittää niitä eteenpäin. Jos ei ole lupaa mokata, ei uskalleta rohkeasti kokeilla uusia juttuja ja ideoita.”
Humakin yliopettaja Tarja Nyman muistutti miten psykologinen turvallisuus edistää saavutettavuutta, osallisuuden kokemusta, toimijuutta sekä yhteisöohjautuvuutta. Hanketiimi on havainnut, että verrattain uutena pidetty yhteisöohjautuvuuden käsite (linkki avaa kuvatiedoston uuteen selaimeen) on käytännössä monille järjestötoimijoille jo tuttu.
Jaettua johtajuutta esiintyy usein työnjohdollisessa vastuussa olevien luottamushenkilöiden ja palkkasuhteessa olevan toiminnanjohtajan välillä. Niin ikään järjestön työntekijät toimivat usein tiiminä yhdessä ohjautuen. JärKeä-hankkeen työpajoissa järjestötoimijat ovat tuoneet esiin sen, miten he tunnistavat koko organisaationsa toimivan usein varsin yhdessäohjautuvasti ilman hierarkkista johtajuutta. “Nyt kun kuulin näitä jaetun johtajuuden ajatuksia, niin sain nimen sille, mitä me olemme tehneet jo kauan!”
Järjestöjen kanssa yhteiskehitetyt sisällöt osaksi koulutuskokonaisuutta
Kaikki webinaaripäivässä esitellyt prosessit tulevat osaksi hankkeen Hyvinvoiva järjestö -koulutuskokonaisuutta. Kokonaisuus valmistuu syksyn 2022 aikana ja pitää sisällään kymmenen erilaista teemapakettia.
Myös taiteen menetelmät tulevat näkymään koulutuskokonaisuudessa. Useissa hankkeen järjestölähtöisissä prosesseissa työskenneltiin taidelähtöisesti, oli valittu kehittämiskohde mikä tahansa. Taiteen avulla voi tuoda näkyväksi erilaisten ilmiöiden taustalla vaikuttavia arvoja ja eettisiä periaatteita, tai niiden puutetta, ja näin mahdollistaa niiden kriittisen tarkastelun. Taidelähtöisyys voi tukea myös yhteisön merkityksellisiksi kokemien asioiden toteutumista arjessa.
Asiantuntijavieras Pia Houni tunnisti, miten erityisesti taiteeseen keskittyneen Tukipilarin esityksessä omista taidetyöskentelykokemuksista kerrottiin sanoilla, jotka olivat tunnistettavia myös tutkimustiedon perusteella. Järjestötoimijat olivat kokeneet turvallisuutta, mahdollisuutta olla oma itsensä, pääsyä tärkeisiin asioihin, luovuutta ja epämukavuusalueelle kulkemista myönteisellä tavalla.
Tukipilarin kehittämisprosessin leikkisä työnimi: “Tämäkin pitäisi räjäyttää”, puhutteli Hounia: “Räjäyttäminen on loistava metafora ja kyseenalaistaminen metodi. Jälkimmäinen ei tarkoita negatiivista asennetta, vaan viisautta, jota pitäisi harjoittaa tässä moni-informatiivisessa maailmassa. Se johtaa meidät tiedon ja luovuuden äärelle ja vahvistaa yhdessä tekemistä.”
